Vertailutasolaskennan perusteet

1. Laskentaa määrittää EU:n LULUCF-asetus ja sitä ohjaavat EU:n julkaisemat ja IIASA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) laatimat ohjeet.
2. Luonnonvarakeskus mallinsi metsävarojen kehitystä MELA-ohjelmistolla, jossa vuoden 2011 lähtötilanne määriteltiin VMI11-aineistolla (valtakunnan metsien 11. inventointi) ja vuosille 2011–2015 käytettiin tilastoituja toteutuneita hakkuita. Hiilivarastojen muutokset ja muut kasvihuonekaasupäästöt laskettiin vuoden 2019 kasvihuonekaasuinventaarion menetelmillä. MELA on Suomen oloihin kehitetty metsätalouden analyysi- ja suunnitteluohjelmisto. 
3. Suomen laskentamenetelmä on hyvin samanlainen kuin EU:n ohjeissa esitetty malliesimerkki. LULUCF-asetus ja EU:n ohjeet mahdollistavat kuitenkin joustavuutta siinä, miten menetelmää sovelletaan ja minkälaista laskentajärjestelmää kussakin maassa käytetään.
4. Metsävarojen kehitystä projisoiviin laskentamalleihin sisältyy aina useita epävarmuuden lähteitä liittyen mm. hakkuiden kohdentumiseen ja luonnonprosesseihin, erityisesti muuttavassa ilmastossa.

Laskennan perustana on käytetty valtakunnan metsien inventoinnin aineistoja (VMI 11, käsittää n. 60 000 koealaa metsätalousmaalla) sekä vuosien 2000–2009 kestävän metsänhoidon käytäntöjä. MELA-ohjelmiston kasvumallit sovitettiin vastaamaan jakson 1984–2013 keskimääräistä puuston kasvua. Mallien mukaisessa kasvun arviossa on lisäksi mukana tarkastelujakson keskivuodesta (1999) vuoteen 2017 tapahtunut keskilämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden nousun vaikutus kasvuun. (Matala et al. 2005). Vuodesta 2017 eteenpäin käytetään vuoden 2017 kasvua korjaavaa kerrointa. Uudistuksen myötä MELA-ohjelmisto tuottaa KHK-inventaariossa raportoidun puuston biomassan hiilinielun tason.

MELA-laskelmissa käytettiin jaksolla 2000–2009 voimassa olleiden metsänhoitosuositusten mukaisia (Tapio 2006) toimenpiteitä, joiden laajuus määritettiin siten, että jaksolla 2021–2030 sekä harvennushakkuiden osuus kasvatusmetsien pinta-alasta, että päätehakkuiden osuus uudistuskypsien metsien pinta-alasta oli sama kuin jaksolla 2000–2009.

Teknisesti tämä toteutettiin maksimoimalla nettotuottojen nykyarvoa yllä kuvatuilla hakkuupinta-alarajoitteilla. Nettotuottojen nykyarvo on hakkuiden kohdentamisessa yleisesti eri maissa käytetty kriteeri.

Nettotulojen nykyarvon taso vaikuttaa MELA-mallissa siihen, missä järjestyksessä hakkuukypsät kohteet valitaan käsittelyjen piiriin. Valittu korkokanta vaikuttaa myös keskeisesti laskennan tuloksiin. Luke on tehnyt vertailutasolaskennan neljällä eri korkoprosenttivaihtoehdolla, jotta voidaan tarkastella mallin tuottamien tuloksien herkkyyttä. Korkoprosentti kuvaa metsänomistajan tuottovaatimusta.

Hakkuutoimenpiteiden kohdentamisessa käytettiin korkona 3,5 %:a. Koron määrittely perustui rahoitusmarkkinoiden tuottoihin ja suomalaisten yksityismetsien tuoton riskisyyteen suhteessa muihin sijoituskohteisiin.