Kannattavuuskerroin mehiläistaloudesta

Mehiläistalouden kannattavuuskirjanpitoa on Suomessa tehty vuodesta 2013 alkaen.  Viimevuosina tilaston edustavuus on parantunut vastaamaan FADN-suositusta, joka noin 2 % perusjoukosta.

Mehiläishoitoalalla kustannustietoisuus ja kannattavuus on ollut heikkoa. Lisäksi monilla pienimmillä tuottajilla mehiläistarhaus on pääosin harrastustoimintaa, jolloin kannattavuuteen ei kiinnitetä kovin paljon huomiota.

Kannattavuutta voidaan parantaa erikoistumalla esimerkiksi luomutarhaukseen, lajihunajien tuottamiseen tai pölytyspalveluihin, mutta myös kustannusten hallinnalla. Isommilla tuottajilla tuotantokustannukset hunajakiloa kohti jäävät yleensä alemmaksi ja se lisää toiminnan kannattavuutta.

Pääosa tuloista mehiläistarhauksessa saadaan hunajan myynnistä, joten kustannusten lisäksi hunajan myyntihinta ja -määrä ovat kannattavuuden kannalta ratkaisevia tekijöitä. Kannattavuuskerroin vaihtelee vuosittainkin tuotanto-olosuhteiden mukaan, mutta suurin selittävä tekijä kannattavuudelle on tilan kokoluokka (pesien määrä). Kaikkien seurannassa olleiden yritysten kannattavuuskerroin on vuosina 2018-2022 vaihdellut 0,54 ja 1,03 välillä. Yritystä kohti hunajan myyntituotot olivat vuonna 2022 noin 14 400 euroa. Hunajan lisäksi tuloja saatiin myös muiden mehiläistuotteiden ja palvelujen myynnistä. 

Indikaattori kertoo mehiläistalouden kannattavuuden kehityksestä. Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimusten summalla, saadaan suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin. 

Indikaattorin tiedot saadaan Luken kannattavuuskirjanpitoaineistosta. 

Indikaattoritietojen seuraava päivitys on keväällä 2024.