Uusi toimintamalli avuksi metsänomistajille ja ammattilaisille suometsien käytön kokonaisvaltaiseen suunnitteluun

Suometsät ja niiden käyttö ovat vahvasti esillä metsäkeskustelussa. Koordinoimassamme SUO-hankkeessa luotiin tutkimustietoon perustuva toimintamalli, joka auttaa metsänomistajia ja metsäalan ammattilaisia arvioimaan eri toimenpiteiden vaikutukset puuntuotantoon, ilmastoon, vesistöön ja monimuotoisuuteen. 

Kokonaiskestävää puuntuotantoa turvemailta – SUO-hankkeessa toteutimme uuden paikkatietoon perustuvan valuma-aluetasoisen toimintamallin suometsien hoidon suunnitteluun. Toimintamallia ja uusinta tietoa suometsien käytöstä jalkautettiin käytäntöön oppilaitosyhteistyöllä ja maastokoulutuksilla, viemällä toimintamalli osaksi Suometsäosaaja-koulutusta sekä ottamalla se huomioon metsänhoitosuosituksissa. Lisäksi kokosimme käytäntöä palvelevia tutkimustuloksia Suometsät-verkkosivustoon ja toteutimme kiinnostusta herättäneen Kohti kestävää suometsätaloutta -uutissarjan. 

Toimintamallin rakentamista tuki Suometsäfoorumi, jonka jäsenet edustivat järjestöjä, yrityselämää, hallintoa ja tutkimusta. Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuteen kuulunut hanke toteutettiin Luken johdolla yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen (toimintamallin tekninen toteutus), Tapio Oy:n, Itä-Suomen yliopiston ja Geologian tutkimuskeskuksen kanssa. 

Suometsien hakkuut lisääntyvät lähitulevaisuudessa. Ongelmana on erityisesti liukoisten ravinteiden ja humuksen huuhtoutumisen kasvu. Happamilla sulfaattimailla myös raskasmetallien, kuten elohopean ja kadmiumin, huuhtoutumisen riski kasvaa. Lisäksi ilmastonmuutos lisää ravinnehuuhtoutumia.

Tehokkain tapa torjua vesistökuormitusta on ohjata ojitusalueen vedet joko luonnontilaiselle suolle tai kosteikolle. Nykyisenkaltainen, pitkälti laskeutusaltaisiin ja lietekuoppiin tukeutuva vesiensuojelu ei ole riittävän tehokasta. Suometsien käsittelyn suunnittelussa on tarpeen huomioida koko valuma-alue. 

Sekä ilmasto- että vesistöpäästöjen osalta keskeistä on estää ojitetun suon kuivuminen liian syvälle. Toisaalta liian korkealle nouseva pohjaveden pinta aiheuttaa ravinteiden huuhtoutumista. Päätehakkuullisessa metsänkasvatuksessa metsäojista tulisi kunnostaa vain kaikkein välttämättömimmät. Jatkuvapeitteisten metsänkasvatusmenetelmien, kuten poiminta-, pienaukko- tai kaistalehakkuiden tavoitteena on pitää pohjaveden pinta sopivalla tasolla.

Uusilla ohjeilla suometsien käsittelyn kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää merkittävästi ilman, että joudutaan juurikaan tinkimään puuntuotannosta”, erikoistutkija Hannu Hökkä, Luke.

Webinaarien, politiikkasuositusten sekä sidosryhmäyhteistyön avulla olemme edistäneet ilmasto- ja vesistöviisaiden keinojen käytäntöön viemistä.

Tutkimustemme tuloksia huomioidaan uusissa metsänhoidon suosituksissa vesien suojelemiseksi. Suositukset kehottavat harkitsemaan ojituksia tarkkaan ja kaivamaan ojat aiempaa matalammiksi. Suometsän ojien kunnostuksen vaihtoehtoina mainitaan tuhkalannoitus tai jatkuvapeitteinen kasvatus. 

Vuoden 2024 alusta voimaan astunut metsätalouden kannustejärjestelmä voi tukea suometsän hoitosuunnitelman laadintaa ja vesiensuojelurakenteiden ja metsänhoitotoimien toteutusta. Suometsien hoitosuunnitelmassa sovitetaan yhteen puuntuotannon edellytysten parantaminen, vesiensuojelu, ilmastonmuutoksen hillintä ja monimuotoisuuden turvaaminen. Suometsien ojien kunnostamiseen ei enää myönnetä tukea.