Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotiedot 2023: Metsät ovat kääntyneet päästölähteeksi, koska puuston nielu ei enää riitä kattamaan metsien maaperän päästöjä

Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen mukaan maankäyttösektori (LULUCF) oli edelleen päästölähde vuonna 2023. Myös metsämaan nielu on muuttunut päästöksi, koska puuston muodostama nielu ei enää riitä kattamaan metsien maaperän päästöjä.

Maankäyttösektorin nettonielu on pienentynyt vuodesta 2010 lähtien, ja maankäyttösektori muuttui nettopäästöksi vuonna 2018 (kuva 1). Maankäyttösektorin muutosta nettonielusta päästöksi selittävät lisääntyneet hakkuut, turvemaametsien kasvaneet hiilidioksidipäästöt ja kivennäismaametsien maaperänielun hiipuminen. Uusimman inventaarion mukaan maankäyttösektori oli 11,8 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (Mt CO₂-ekv.) suuruinen päästölähde vuonna 2023.

Inventaariossa on käytetty uusimpia, vuosina 2019–2023 mitattuja tietoja Suomen metsävaroista (VMI13). Koska laskennassa käytetty lähtöaineisto on metsävaratiedon osalta osin tarkentunut edelliseen inventaarioon verrattuna, on myös aiempien vuosien tulokset laskettu uudelleen. Uudelleenlaskennat muuttavat aiempien vuosien tuloksia. Esimerkiksi maankäyttösektorin päästöarvio vuonna 2022 oli edellisessä inventaariossa 4,44 Mt CO₂-ekv. ja nyt uusimmassa inventaariossa 12,01 Mt CO₂-ekv.

Metsät päästölähde vuodesta 2021 lähtien

Maankäyttösektorin maankäyttöluokista myös metsämaa on muuttunut päästölähteeksi (kuva 2). Edellisenkin inventaarion mukaan metsien nettonielu pieneni trendinomaisesti, mutta metsät pysyivät nieluna vuodesta 1990 alkavan aikasarjan ajan. Uusimman inventaarion mukaan metsät kääntyivät päästöksi vuonna 2021.

Vuonna 2023 metsät olivat 1,12 Mt CO₂-ekv. suuruinen päästölähde. Puuston kasvu ylitti edelleen poistuman (hakkuut ja luonnonpoistuma) ja metsien puusto säilyi nieluna, mutta se ei enää riittänyt kattamaan metsien maaperän kasvaneita päästöjä.

Maankäyttösektorin päästöluokista vain puutuotteet olivat nielu vuonna 2023. Puutuotteiden nielu pieneni puolella vuodesta 2022 ja oli -1,7 Mt CO₂-ekv.

Metsät ovat muuttuneet päästölähteeksi, koska:

Puuston kokonaisbiomassan (lehdet, oksat, runko, juuristo) kasvu on pienentynyt.
Hakkuut ovat kasvaneet.
- Puuston kasvusta noin 90 prosenttia kuluu hakkuisiin ja luonnonpoistumaan, 2010-luvun alussa vain reilut 70 prosenttia.
Maaperän hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet ja kivennäismaiden hiilivaraston kasvu on pysähtynyt.
- Ilmaston lämpeneminen on lisännyt hajotusta ja elävästä puustosta on syntynyt vähemmän uutta kariketta.

Kuva 1

Kuva 2

Tuotantoeläinten väheneminen pienensi maataloussektorin päästöjä

Maataloussektorin päästöt (6,0 Mt CO₂-ekv.) vähenivät vuonna 2023 prosentin vuoteen 2022 verrattuna (kuva 3). Päästöjä pienensi märehtijöiden kuten nautojen, lampaiden ja porojen määrien vähentyminen. Myös sikojen määrä oli pienempi kuin vuonna 2022. Tämä vähensi eläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä syntyviä päästöjä.

Nyt julkaistussa inventaariossa kalkituksen ja lannoituksen päästöt perustuvat vuoden 2022 tietoihin, koska vuoden 2023 tietoja ei vielä ole saatavilla. Lannoituksen päästöt olivat vuonna 2022 huomattavasti pienemmät kuin aiempina vuosina. Todennäköisenä syynä tähän on lannoitteiden käytön vähentyminen niiden hinnannousun vuoksi. On odotettavissa, että vuonna 2023 lannoitteita on käytetty enemmän ja siten maataloussektorin vuoden 2023 päästöt ovat maaliskuussa 2025 julkaistavissa lopullisissa tuloksissa nyt raportoituja tuloksia suuremmat.

Maataloussektorin laskentamenetelmiin on tehty viime vuoden aikana useita muutoksia, jotka huomioivat uusimman tieteellisen tiedon ja tuovat parannuksia muun muassa lannankäsittelyn ja maatalousmaiden päästöarvioihin. Inventaariossa on myös otettu käyttöön uusi turvemaatieto, joka mahdollistaa turvepeltojen tarkemman tunnistamisen ja parantaa orgaanisten viljelysmaiden pinta-alojen laskentaa.

Kuva 3

Miksi kasvihuonekaasuinventaariossa tehdään menetelmäkehitystä, vaikka se voi muuttaa aiempien vuosien tuloksia?

Kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä ohjaa muun muassa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) laskentaohjeistus sekä Euroopan unioni, joka edellyttää jäsenmailtaan entistä tarkempia menetelmiä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan.
Laskentamenetelmiä kehittämällä inventaariossa voidaan ottaa huomioon uudet tutkimustulokset.
Vaikka tietojen ja menetelmien tarkentuminen voi lisätä tai vähentää aiemmin raportoituja päästöjä, on menetelmäkehitys tärkeää, jotta ilmastotoimet voidaan kohdentaa oikein ja niiden vaikutuksia pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti.
Kun laskentamenetelmät tai lähtöaineistot parantuvat, tulee uusimpaan inventaarioon laskea uudelleen koko inventaarioaikasarja vuodesta 1990 lähtien. Tämä voi muuttaa aikaisempien vuosien tuloksia.

Maankäyttösektorin (LULUCF) päästölaskennan yksityiskohdat

Maankäyttösektori (LULUCF) oli 11,8 Mt CO₂-ekv. päästölähde vuonna 2023 (kuva 1).
Maankäyttösektorin nettopäästö oli 0,2 Mt CO₂-ekv. pienempi kuin vuonna 2022, mutta inventaarion aikasarjan uudelleenlaskennan seurauksena vuoden 2022 nettopäästöarvio on nyt 7,6 Mt CO₂-ekv. suurempi kuin edellisessä inventaariossa (kuva 1).
Inventaarion aikasarjan tulokset lasketaan uudelleen, kun tiedot tai laskentamenetelmät päivittyvät (kuvat 1 ja 2). Uusimmassa inventaariolaskennassa suurin muutos aikasarjan loppuvuosiin syntyy puuston biomassakertoimiin tehdystä päivityksestä.
Biomassakertoimet muuntavat puuston runkotilavuuden biomassaksi. Ne lasketaan valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) puustotiedoista. Mitä suurempi biomassakerroin on, sitä enemmän puissa on lehtien, oksien, rungon ja juuriston biomassaa suhteessa runkotilavuuteen.
Uusimmasta vuosina 2019–2023 mitatusta VMI13:n aineistosta lasketut biomassakertoimet ovat pienempiä kuin VMI12:n aineistosta lasketut. Lisäksi elävän puuston kertoimet ovat pienentyneet hakatun ja luontaisesti kuolleen puuston kertoimia enemmän.
Puuston pienentyneitä biomassakertoimia näyttävät selittävän puuston ikä/kokoluokkien suhteellisten runsauksien muutos (nuoria ikäluokkia/pieniä kokoluokkia on suhteellisesti vähemmän) ja latvussuhteen muutos (latvukset ovat lyhyempiä suhteessa puiden pituuteen).
Metsät olivat 1,12 Mt CO₂-ekv. nettopäästölähde vuonna 2023 (kuva 2). Puuston kasvun ja poistuman erotus tuotti -13,2 Mt CO₂-ekv. nettonielun, mutta maaperän päästöt olivat yhteensä tätä suuremmat.
Vuoden 2022 tulokseen verrattuna metsien päästö oli 1,6 Mt CO₂-ekv. pienempi. Vuoden 2022 tulos muuttui uudelleenlaskennassa -4,8 Mt CO₂-ekv. nielusta 2,7 Mt CO₂-ekv. päästöksi (kuva 2).
Edellisessä inventaariossa metsät olivat nettonielu koko vuodesta 1990 alkavan aikasarjan ajan, mutta uudelleenlaskentojen mukaan metsät ovat olleet päästölähde vuodesta 2021 (kuva 2). Uudelleenlaskennassa metsien tulosta muuttivat eniten VMI13:n tietojen pohjalta päivitetyt biomassakertoimet ja niiden kerrannaisvaikutukset puuston ja maaperän hiilitaseisiin. Vuoden 2022 runkopuun kasvuarvio laski vain vähän: 103,3 milj. m³:stä 103,0 milj. m³:iin.
Uudelleenlaskennan mukaan vuonna 2022 puustoon sitoutui 5,1 Mt CO₂-ekv. ja kivennäismaahan 5,4 Mt vähemmän kuin edellisen inventaarion arviossa, kun taas puustosta vapautui (hakkuissa ja luontaisesti) 2,3 Mt ja turvemaista 0,7 Mt CO₂-ekv. vähemmän kuin edellisessä arviossa.
Uudelleenlaskennan mukaan kivennäismaatkin kääntyivät päästölähteeksi vuonna 2021 ja tuottivat 0,37 Mt CO₂-ekv. päästön vuonna 2023 (kuva 2). Kivennäismaiden nielun pitkän aikavälin hiipumista 2000-luvun alun -10 Mt CO₂-ekv. nielusta päästölähteeksi selittävät puustosta syntyvän karikesyötteen pieneneminen (sekä absoluuttisesti että suhteessa kasvaneeseen hiilivarastoon) ja ilmaston lämpeneminen.
Metsien nettopäästön lisäksi muiden maankäyttöluokkien (viljelysmaa, ruohikkoalueet, kosteikot, rakennetut alueet) yhteenlasketut päästöt olivat 12,4 Mt CO₂-ekv. vuonna 2023 (kuva 1). Ainoastaan puutuotteet tuottivat nielun vuodelle 2023: puutuotteet olivat -1,7 Mt CO₂-ekv. nielu, mikä on puolet vuoden 2022 nielusta (kuva 1).

Maataloussektorin päästölaskennan yksityiskohdat

Maataloussektorin laskentamenetelmiin on vuoden 2022 inventaarion jälkeen tehty lukuisia parannuksia:
- sikojen ruuansulatusmetaanin ja typenerityksen laskentapäivitys
- IPCC 2019 täsmennyksen käyttöönotto lannankäsittelyn ja maatalousmaiden päästöjen laskennassa
- lantajärjestelmä- ja lannankäsittelytietojen päivitys tuottajille suunnatun lantakyselyn pohjalta
- maatalouden typpipäästölaskennan yhdenmukaistaminen ammoniakin ja muiden ilman epäpuhtauksien päästöraportoinnin kanssa
- hevosten typenerityslaskennan päivitys
- uuden turvemaatiedon käyttöönotto orgaanisten viljelysmaiden pinta-alojen laskennassa (vaikuttaa myös LULUCF-sektorille).
Merkittävin parannus on Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n vuoden 2019 täsmennyksen laajempi käyttöönotto. Täsmennys huomioi vuoden 2006 ohjeiden jälkeen tuotetun tieteellisen tiedon ja sisältää parannuksia lannankäsittelyn ja maatalousmaiden päästöarvioihin, muun muassa eri ilmastovyöhykkeille sovitetun maatalousmaiden päästölaskennan.
Uudelleenlaskennan mukaan menetelmäpäivitykset lisäsivät maataloussektorin kokonaispäästöjä yhdestä kuuteen prosenttia vuotta 2022 lukuun ottamatta (Kuva 3). Väkilannoitteiden ja lannankäsittelyn päästöarvio kasvoi, mutta lannanlevityksen ja laidunnuksen päästöarvio pieneni.
Uuden turvemaatiedon mukaan turvepeltojen pinta-ala on Suomessa aiemmin arvioitua suurempi, mutta myös aiemmin arvioitua suurempi osa turvepeltopinta-alasta on monivuotisten nurmien viljelyssä. Koska monivuotisen nurmen viljelyssä päästöt ovat alhaisemmat kuin yksivuotisten viljojen viljelyssä, turvemaiden viljelyn päästöt muuttuivat vain vähän.