Ravinteiden kierrätys ei ole asia, jonka voimme valita pois

Kierrätyslannoitevalmisteiden laatu on noussut esille niin mediassa kuin puskaradioissa. Uutisointi mädäte-erän silminnähtävästä muoviroskasta polkaisi liikkeelle aihepiirin tavanomaiseen näkyvyyteen verrattuna suorastaan artikkelitulvan. Sanotaan, että kaikki uutisointi on hyvästä, mutta tässä tapauksessa mopo karkasi jo vähän käsistä.

Kaikkien lannoitevalmisteiden kohdalla on syytä varmistaa niiden laatu ja mahdollisimman pienet haitat ympäristölle. Tästä ei tarvitse kiistellä. Sen sijaan mahdollisten haittojen suuruuteen ja toteutumisen todennäköisyyksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä koskee sekä mineraalilannoitteita että kierrätettyjä valmisteita. Useimmiten määrä tekee myrkyn, ei välttämättä myrkyn olemassaolo.

Useimmiten määrä tekee myrkyn.

Kierrätykseen soveltuvista erilaisista jätteistä ja sivuvirroista suurin ravinnekiertopotentiaali on kotieläintuotannon lannassa, jota muodostuu vuosittain noin 13 miljoonaa tonnia. Myös lannan joukkoon voi toisinaan tilan toimien yhteydessä päätyä epäpuhtauksia, kuten kiviä, paalausmuovin palasia ja korvamerkkejä. Eläinten ulosteiden ja lantaan johdettavien pesuvesien mukana sinne päätyy myös monenlaisia yhdisteitä. Näiden määrät ovat suomalaisilla tiloilla vähäisiä ja niiden minimoimiseksi tehdään erilaisia toimenpiteitä.

Ihmistoiminnan takia mihin tahansa biomassaan voi päätyä epäpuhtauksia, joiden määrää tulee oikein toimenpitein vähentää jo silloin, kun kyseinen biomassa syntyy. Kierrätykseen tähtäävän prosessoinnin yhteydessä epäpuhtauksia on edelleen tarpeen mukaan vähennettävä.

Ihan kaikkia epäpuhtauksia ei kuitenkaan välttämättä saada pois. Ihminen on erehtyväinen, eikä tekniikkakaan aina pelaa. Siksi myös lannoitelaki sallii kierrätyslannoitevalmisteissa tietyn määrän epäpuhtauksia, kuten muovia ja lasia. Sallittu määrä pienenee vuoden 2028 alussa.

Sallittu määrä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kaikissa lannoitevalmisteissa on kaikkea sallittua maksimimäärät. Tämä koskee yhtä lailla esimerkiksi mineraalilannoitteiden haitta-ainepitoisuuksia kuin kierrätyslannoitevalmisteiden epäpuhtauksia. Yksi epäonnistunut tuote-erä ei anna syytä yleistää virhettä kaikkiin muihin saman laitoksen tuote-eriin, eikä varsinkaan kaikkiin kierrätyslannoitevalmisteisiin.

Kuitenkin muoviroskaan liittyneen uutisoinnin myötä meille Lukeenkin on kantautunut monia kysymyksiä, joista voi päätellä uutisoinnin ja puskaradion levittävän virheellistä tietoa. Nurmipaaleja ei silputa biokaasureaktoriin muoveineen sen enempää kuin eläimillekään. Mädätettävät massat eivät muutu maaperälle haitalliseksi reaktorissa.

Mikä peräänkuulutettu oikeampi kokonaiskuva sitten on?

Lähdetään liikkeelle määristä ja keskitytään yhdyskuntien biojätteeseen, johon muovin kaltaisia epäpuhtauksia eniten nykyisellään päätyy.

Kotitalouksien, ravitsemispalveluiden ja kaupan toiminnoista biojätettä muodostuu noin 450 000 tonnia vuosittain. Tämä on alle kolme prosenttia kaikista kierrätettävistä biomassoista, mukaan lukien biojätteen lisäksi lanta, jätevesiliete ja elintarviketeollisuuden sivuvirrat. 

Kaikesta biojätteestä kaupan tuottama osuus, sisältäen pakatun biojätteen, on kymmenisen prosenttia.

PlastLIFE-hanke arvioi kaikessa yhdyskuntien biojätteessä olevan 800 tonnia muovia. Muovin osuus kaikesta biojätteestä on siis noin 0,2 prosenttia.

Määrällisesti muoviroskariski ei siis ole kierrätyslannoitevalmisteille suuri, ja sekin kohdistuu vain joihinkin valmisteisiin tai niiden satunnaisiin tuote-eriin. Tästä syystä uutisointi ja huhupuheet, jotka antavat ymmärtää riskien koskevan kaikkia kierrätettyjä valmisteita, ovat paitsi virheellisiä, myös kierrätyksen edistämiselle haitallisia.

Ravinteiden kierrätys ei ole asia, jonka voimme valita pois. Se on välttämätöntä kestävämmän ruokaketjun ja ylipäätään ihmistoiminnan kannalta.

Ravinteiden kierrätys on välttämätöntä kestävämmän ruokaketjun ja ylipäätään ihmistoiminnan kannalta.

Kierrätyslannoitevalmisteiden laadun on oltava kunnossa ja siksi muoviroskankin vähentäminen on välttämätöntä. Nyt on syytä kääntää huomio ratkaisuihin.

Kunnollista syntypaikkalajittelua tulee vaatia niin yhdyskunnissa kuin teollisuudessa ja maataloudessa. Jokainen voi kurkistaa peiliin omien jätteidensä lajittelun suhteen. Kauppa voidaan edellyttää erottamaan hävikin pakkaukset itse yksi kerrallaan. Niin on tehty ennenkin. Työläämpänä toimintatapana se voi motivoida entistä tehokkaampaan ruokahävikin vähentämiseen.

Kierrätettäviä biomassoja käsittelevillä laitoksilla, käytettävästä tekniikasta riippumatta, voidaan entisestään kiinnittää huomiota syötteiden puhtauteen ja etenkin jokaisen tuote-erän laatuun. Mikäli nykyinen toimintatapa ei riskejä poista, sille on mitä luultavimmin olemassa parempia vaihtoehtoja.

Mediassa voidaan panostaa kohuotsikoinnin sijasta kattavampiin katsauksiin. Puskaradion huhuihin voi itse kukin suhtautua terveellä skeptisyydellä.

Ravinteiden kierrätystä tarvitaan. Rakennetaan sille toimiva kokonaisuus yhdessä.

Teksti on julkaistu alun perin kolumnina Käytännön Maamiehen numerossa 1/2025.