"Mutta käypää rahaa jos poltetaan, se ajatus kyllä häiritsee"

Otsikon virke on osa Jarkko Martikaisen runoilemaa YUP-yhtyeen Joutilas-kappaletta. Laulun tarinassa varsin erikoinen miljonääri polttaa rahansa savuna ilmaan. Heti ei arvaisi, että äkkiväärää ja koukeroista rock-musiikkia soittaneen yhtyeen kappaleella olisi jotakin yhteistä metsäteollisuuden kanssa. Yhteys kuitenkin löytyy – antakaapa, kun selitän.

Aloitan puunkuoresta. Kun puusta valmistetaan teollisesti mitä tahansa – sahatavaraa, vaneria tai massateollisuuden tuotteita – ensin poistetaan kuori. Näin syntyy kuorisivuvirtaa. Koska puunjalostusteollisuutta on meillä Suomessa paljon, kuorisivuvirrankin määrä on mittava: kuiva-aineeksi laskettuna vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia. Tästä määrästä vajaa kolmasosa on peräisin koivusta ja reilut kaksi kolmasosaa kuusesta ja männystä.

Puusta valmistettavat tuotteet ovat meille tuttuja, esimerkkeinä vaikkapa paperi, kartonki, laudat, lankut, vaneri, lastulevy ja tekstiilit. Mutta mitä valmistetaan kuoresta? Varmasti harvalle tulee mitään mieleen. 

On turha hävetä tietämättömyyttään: kuoresta valmistetaan Suomessa nimittäin hyvin vähän tuotteita ja materiaaleja. Käytännössä kaikki kuori poltetaan energiaksi siitäkin huolimatta, että se on suuren kosteuspitoisuutensa ja kemiallisen koostumuksensa takia kehno polttoaine.

Kuoren tehtävä on suojella kasvavaa puuta vaurioilta, tuholaisilta ja taudinaiheuttajilta. Kuori on mekaanisesti kestävää ja sisältää paljon bioaktiivisia yhdisteitä, jotka vaikeuttavat hyönteisten, sienten ja muiden haitallisten organismien tunkeutumista puuhun. Kuorta olisikin mahdollista hyödyntää arvokkaiden kemikaalien lähteenä. Tätä aihepiiriä käsitellään Luken äskettäin julkaisemassa visioraportissa ”Valuable biochemicals of the future”.  

Raportin mukaan kotimaisen kuusen kuoresta saadaan eristettyä ympäristöystävällisesti pelkän kuuman veden avulla tanniineja viiden prosentin saannolla. Tanniineja käytetään pääasiassa liimoihin ja nahan parkitsemiseen maailmassa vuosittain satoja tuhansia tonneja ja tuotteen myyntihinnaksi voidaan arvioida noin 1 600 euroa tonnilta. Suomessa noin miljoonasta tonnista kuusen kuorta saataisiin siis vuodessa 50 000 tonnia tanniinia, jonka markkina-arvoksi voidaan laskea suunnilleen 80 miljoonaa euroa.

Tanniini on vain yksi esimerkki. Koivun ulkokuoresta, eli tutummin tuohesta, saadaan suberiinia, jonka käyttöä pakkausmateriaalien vettä hylkivänä päällysteenä tutkitaan parhaillaan CoCoBin-hankkeessa. Luken arvion mukaan vuosittain teollisuudessa syntyvä kuorisivuvirta sisältää kokonaisuudessaan 48 000 tonnia suberiinia.

Jo mainittujen sovellusten lisäksi kuoresta eristettyjä yhdisteitä voidaan käyttää myös muun muassa antimikrobisissa päällysteissä, vedenpuhdistuksessa, lääkkeissä, kosmetiikassa ja elintarvikkeissa. Lisäksi kuoresta olisi mahdollista eristää sen rakenteellisia komponentteja, kuten hemiselluloosia, ligniiniä ja pääosin selluloosasta koostuvia kuituja. 

On valitettavaa, että tämä potentiaali ei realisoidu suomalaisessa metsäteollisuudessa. Päinvastoin tilastojen mukaan yhä suurempi osa puun kuiva-aineesta poltetaan energiaksi. Onneksi sentään Ruotsissa tilanne on parempi: viime kesänä sikäläinen puunjalostusyritys Södra ilmoitti investoivansa tanniineja valmistavaan tehtaaseen. 

Ymmärrän täysin, että kuoren jalostaminen tuotteiksi vaatii panostuksia, eli suomeksi sanottuna rahaa. Tajuan selvästi myös asiaan liittyvät tekniset, kaupalliset ja ympäristölliset haasteet: matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on vähintään yhtä kiemurainen kuin YUP:n kappaleen sävelkulku. 

Mutta silti: arvokasta raaka-ainetta poltetaan teollisuudessa savuna ilmaan, ihan koko ajan. Se ajatus kyllä häiritsee.