Suometsien vesiensuojelutoimet usein tehottomia
Image
Suometsien metsänkäsittelyn vesistövaikutusten tutkimuksessa moni vanha uskomus on osoitettu virheelliseksi. Samalla on herännyt uusia kysymyksiä, joihin haetaan parhaillaan vastauksia. Jo nyt tiedetään, että nykyisenkaltainen, laskeutusaltaisiin ja lietekuoppiin tukeutuva vesiensuojelu, ei ole riittävän tehokasta.
Suometsien metsänkäytön yhteydessä tehtävät vesiensuojelutoimenpiteet ovat suurelta osin tehottomia arvioivat Luken asiantuntijat.
Vesiensuojelu on usein hyvin kaavamaista, ainoastaan minimivaatimukset täyttävää. Rakennetaan laskeutusallas tai lietekuoppia, jotka eivät välttämättä pidätä mitään, Mika Nieminen sanoo.
”Vesiensuojelu on usein hyvin kaavamaista, ainoastaan minimivaatimukset täyttävää. Rakennetaan laskeutusallas tai lietekuoppia, jotka eivät välttämättä pidätä mitään”, johtava tutkija Mika Nieminen sanoo.
Laskeutusaltaat ja lietekuopat ovat kunnostusojituksen yhteydessä sarkaojaan tai valtaojaan kaivettavia syvennyksiä ja levennyksiä, joita käytetään uomassa kulkeutuvan kiintoaineen pysäyttämiseen. Niiden teho on kuitenkin kyseenalainen.
”Jos laskeutusallas tai lietekuoppa ulottuu syöpyvään kivennäismaahan, se voi aiheuttaa enemmän kiintoaineksen huuhtoutumista kuin pidättymistä. Jo parikymmentä vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa laskeutusaltaista vain noin puolet pidätti kiintoainetta, puolet ei pidättänyt tai lisäsi kiintoainekuormitusta. Liukoisia ravinteita tai humusta ne eivät pysäytä lainkaan”, Nieminen sanoo.
Ilmastonmuutos muuttaa valumia
Suometsien metsänkäsittelystä aiheutuvat vesistöriskit ovat ajankohtainen kysymys, sillä suometsien hakkuut lisääntneyvät huomattavasti lähitulevaisuudessa. Ongelmana on erityisesti liukoisten ravinteiden ja humuksen huuhtoutumisen kasvu, sillä useimmat vesiensuojelurakenteet eivät niihin pure.
Samaan aikaan ollaan ottamassa nopeasti käyttöön uusia metsänkäsittelymenetelmiä, joiden vesistövaikutuksista ei ole pitkäaikaista tietoa, Tuula Larmola sanoo.
”Samaan aikaan ollaan ottamassa nopeasti käyttöön uusia metsänkäsittelymenetelmiä, joiden vesistövaikutuksista ei ole pitkäaikaista tietoa”, erikoistutkija Tuula Larmola sanoo.
Oman haasteensa tutkimukseen tuo ilmastonmuutos, jonka vaikutukset näkyvät jo vesistöjen seuranta-aineistoissa.
”Kaikilla tutkimuskohteillamme talven valumat ovat kasvaneet ja kevään valunnat vähentyneet. Emme vielä tiedä, miten muutos vaikuttaa vesiensuojeluun”, Nieminen sanoo.
Kosteikolla vesistövaikutukset voisi nollata
Ravinteiden ja kiintoaineksen lisäksi ojitetuista suometsistä huuhtoutuu vesistöjen tummumista aiheuttavaa humusta. Happamilla mailla on myös raskasmetallien, kuten elohopean ja kadmiumin, huuhtoutumisen riski.
”Suurin kuormitus tulee siitä, että suot on ylipäätään aikanaan ojitettu. Toiseksi suurin kuormitus aiheutuu avohakkuista ja kolmanneksi suurin kunnostusojituksista”, Nieminen sanoo.
Tehokkain tapa torjua vesistökuormitusta on ohjata ojitusalueen vedet joko luonnontilaiselle suolle tai kosteikolle.
Luonnontilaisella suolla ja kosteikossa veden liike hidastuu ja ravinteet pidättyvät niin tehokkaasti, että metsätalouden vesistövaikutukset on mahdollista nollata, Nieminen sanoo.
”Luonnontilaisella suolla ja kosteikossa veden liike hidastuu ja ravinteet pidättyvät niin tehokkaasti, että metsätalouden vesistövaikutukset on mahdollista nollata”, Nieminen sanoo.
Useimmiten kosteikot joudutaan perustamaan ennallistamalla osa ojitettua suota. Ennallistaminen lisää alussa vesistökuormitusta, mutta pitkällä tähtäimellä kosteikko muuttuu ravinnenieluksi.
Toistaiseksi kosteikkoja käytetään vesiensuojelussa niukasti. Usein ongelmia aiheuttavat tilojen rajat, sillä hakkuukohde ja kosteikoksi soveltuva alue voivat sijaita eri maanomistajien mailla. Kokonaisuuden kannalta vesiensuojelussa olisikin järkevintä siirtyä tilakohtaisen suunnittelun sijaan valuma-aluetason suunnitteluun.
Uusia tutkimuskysymyksiä
Suometsien metsänkäsittelyn vesistövaikutuksia on viime vuosina tutkittu vilkkaasti ja moni vanha käsitys on romuttunut.
”Lähes 50 vuoden ajan uskottiin, että ojituksen jälkeen vesistökuormitus palautuu luonnontilaisten soiden tasolle parissa kymmenessä vuodessa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuormitus jopa kasvaa, kun ojituksesta kuluu yhä enemmän aikaa”, Nieminen sanoo.
Samalla on paljastunut uusia tietoaukkoja, joita tutkijat tukkivat parhaillaan. Yksi mielenkiintoinen tutkimuskysymys koskee ojien kasvihuonekaasupäästöjä.
”Pienestä alasta huolimatta ojien vaikutus päästöihin on suuri. Metsäojitettujen soiden ojat vapauttavat jopa 100 prosenttia ojitusalueen metaanipäästöstä, koska turvekankaiden sarat ovat keskimäärin metaanin nieluja. Kun suometsien hoito muuttuu ja kunnostusojitus vähenee, ojat sammaloituvat. Vaikuttaa siltä, että sammaloitumisen myötä ojien metaanipäästöt pienenevät”, Larmola sanoo.
Teksti: Maria Latokartano
Kohti kestävää suometsätaloutta – uutissarjassa esittelemme Luken suometsätutkimuksen ja -hankkeiden uusimpia tuloksia. Sarjan ensimmäiset 5 osaa julkaisemme huhtikuussa ja loput viisi syksyllä 2023. Uutissarjan on tuottanut Kokonaiskestävää ja hyväksyttävää puuntuotantoa turvemailta – SUO -hanke.
Lähteet
- Härkönen, L.H., Lepistö, A., Sarkkola, S., Kortelainen, P., Räike, A. 2023. Reviewing peatland forestry: Implications and mitigation measures for freshwater ecosystem browning. Forest Ecology and Management 531, 120776. doi.org/10.1016/j.foreco.2023.120776
- Larmola, T., Tähtikarhu, M., Ruuhijärvi, J., Piirainen, S., Louhi, P., Järvenranta, K., Usva, K., Ukonmaanaho, L. 2022. Maankäytön vesistökuormitus ja sen vaikutukset vesiekosysteemeihin – katsaus käynnissä olevaan tutkimukseen ja tietotarpeisiin: Innovative Land-Water Interfaces. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 82/2022: 60 s. urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-518-7
- Korkiakoski, M., Ojanen, P., Penttilä, T., Minkkinen, K., Sarkkola, S., Rainne, J., Laurila, T., Lohila, A. 2020. Impact of partial harvest on CH4 and N2O balances of a drained boreal peatland forest Agricultural and Forest Meteorology 295. 108168. doi:10.1016/j.agrformet.2020.108168
