Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen mukaan maankäyttösektorin päästöt kasvoivat vuonna 2022

Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen mukaan maankäyttösektori (LULUCF) pysyi päästölähteenä vuonna 2022 ja metsät olivat pienempi nettonielu kuin aiemmissa inventaarioissa. Maataloussektorilla kotieläinten ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt olivat edellisvuosia pienempiä.

Maankäyttösektori oli vuonna 2022 aiempaa isompi päästölähde (4,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, Mt CO₂-ekv.) (Kuva 1). Päästö oli 1 Mt suurempi kuin vuonna 2021. Vuonna 2020 maankäyttösektori oli vielä -5,4 Mt CO₂-ekv. nettonielu. Puuston biomassalaskennan kehittämisen myötä metsämaan ja maankäyttösektorin nielut pienenivät koko aikasarjan ajalta edellisen inventaarion tuloksiin verrattuna (Kuva 1 ja 2). 

Miksi puuston biomassalaskentaa oli tarpeen kehittää?

Puuston runkotilavuuden kasvun arvioinnissa on valtakunnan metsien kahden viimeisen inventoinnin (VMI12 ja VMI13) aikana siirrytty kertakoealojen puiden lustonäytteiden mittauksista pysyvien koealojen puiden toistomittauksiin. Uusi menetelmä tuottaa entistä luotettavampaa tietoa puuston kasvusta. Menetelmämuutokseen liittyvää kasvihuonekaasuinventaarion biomassalaskennan kehitystyötä jatkettiin nyt raportoitavassa inventaariossa. Aikasarjassa puustobiomassan vuosikasvu aleni 3 Mt CO₂-ekv. jaksolle 1990–2014 ja sen jälkeen 4–5 Mt CO₂-ekv. (Kuva 1 ja 2). 

Kivennäismaametsien pienempi maaperänielu ja turvemaametsien isommat päästöt pienensivät metsien nielua

Maankäyttösektorin tärkeimmistä maankäyttöluokista metsämaan nielu (-4,8 Mt CO₂-ekv.) oli 4,6 prosenttia pienempi kuin vuonna 2021 (Kuva 1 ja 2) siitä huolimatta, että hakkuut pienenivät 1,6 prosenttia vuodesta 2021 (Hakkuukertymä ja puuston poistuma alueittain 2022). Metsämaan nielua pienensivät edellisvuoteen verrattuna kivennäismaametsien pienentynyt maaperänielu sekä ojitettujen turvemaametsien kasvaneet hiilidioksidipäästöt. Turvemaametsien lisääntyneet päästöt johtuvat ilmaston lämpenemisestä, joka kiihdyttää turpeen hajoamista. Laskennassa kunkin vuoden lämpötilana käytetään liukuvaa 30 vuoden keskiarvoa. Puutuotteiden nielu (-3,3 Mt CO₂-ekv.) oli hieman vuoden 2021 nielua pienempi, mutta 2 Mt CO₂-ekv. vuoden 2020 nielua suurempi (Kuva 1).

Viljelysmaan päästö (8,8 Mt CO₂-ekv.) oli 5 prosenttia suurempi kuin vuosien 2020 ja 2021 keskiarvo (Kuva 1). Päästöjen kasvu johtuu pääosin turvepeltojen pinta-alan kasvusta (4 600 ha) samalla kun kivennäismaapeltojen pinta-ala väheni (2 800 ha) vuoteen 2020 verrattuna. 

Maankäyttösektorin kääntyminen 1990- ja 2000-lukujen merkittävästä nielusta (pitkän ajanjakson keskiarvo -25 Mt CO₂-ekv. vuodessa) päästölähteeksi selittyy suurelta osin sillä, että metsämaan nielu on lisääntyneiden hakkuiden ja turvemaametsien kasvaneiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi pienentynyt voimakkaasti. Samaan aikaan myös viljelysmaan päästöt ovat turvepeltopinta-alan kasvaessa nousseet 1990-luvulta lähes 3 Mt CO₂-ekv. (Kuva 1).

Lähtöaineistoihin ja laskentoihin tehdyistä korjauksista aiheutui LULUCF-sektorille pienehköjä muutoksia edelliseen inventaarioon verrattuna (ks. tarkemmin Tilastojulkistusten korjaukset, metsävarat)

Maataloussektorilla ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt laskeneet edellisvuosista

Maataloussektorin vuoden 2022 kokonaispäästö oli 6,23 Mt CO₂-ekv. Päästö on hyvin lähellä viime vuosien lukemia (Kuva 3). Kotieläinten ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt laskivat molemmat 0,05 Mt vuosien 2020 ja 2021 keskiarvosta, mutta maaperän päästö kasvoi 0,08 Mt.