Lumikko

Lumikko on Euroopan pienin näätäeläin. Ruumis on pitkä ja ohut. Lumikolla on pituutta 13-20 cm. Painoa uroksilla on 40–80 g ja naarailla 20–40 g. Lumikko on talvella täysin valkoinen. Kesällä lumikon vatsapuoli on valkea ja selkä ruskea. Raja näiden välillä on selkeä ja suora. Tassut ovat päältä valkoiset.

Lumikkoa esiintyy koko Suomessa, eniten etelässä. Lumikko on rauhoitettu.

Lumikko viihtyy hyvin erilaisissa ympäristöissä, kunhan niistä löytyy sopivaa ravintoa ja suojaa. Lumikon elinpiiri vaihtelee saaliiden määrän mukaan, yleensä se on noin 0,5-3 hehtaaria. Naaraan elinpiiri on pienempi kuin koiraan. Lumikko pesii yleensä muiden eläinten maanalaisiin pesiin ja vuoraa pesänsä saaliseläinten karvoilla. Lumikon elinpiirissä on useita lepopaikkoja ja pesiä.

Lumikko pysyttelee suurimman osan ajasta piilossa kasvien suojassa ja myyrien koloissa. Lumikko on aktiivinen ympäri vuorokauden. Aktiivisuutta säätelee ruoan saatavuus ja lämpötila. Lumikko ruokailee säännöllisesti, joten aktiivisuus ja lepojaksot vuorottelevat tiheään. Lumikon liikkeet ovat vikkelät ja se liikkuu loikkien ja pysähdellen jatkuvasti. Lumikko tutkii ympäristöään nousemalla takajaloilleen. Se on loistava kiipeilijä ja uimari. Lumikon ravinto koostuu pääasiassa myyristä ja hiiristä, viljojen jyvistä, marjoista sekä linnuista ja lintujen munista. Joskus myös selkärangattomat ja jopa kanit voivat päätyä sen ravinnoksi.

Lumikko ääntelee kehräävästi tai värisevällä äänellä. Ollessaan aggressiivinen lumikko sähisee, kirskuu tai vikisee.

Lumikko on sukukypsä 3-4 kuukaudessa. Lumikon kantoaika kestää 34–37 vuorokautta ja poikaset syntyvät huhti-kesäkuussa. Poikueessa on 3-9 poikasta. Lumikko voi tehdä poikaset myös loppukesästä. Tällöin kyseessä on nuori naaras tai saman vuoden toinen poikue. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja kuuroja ja ne painavat 1,5- 4,5 g. Valkean turkin poikaset saavat 4 päivän ikäisenä. Lumikko vieroittaa poikaset 3-4 viikon ikäisenä.

Lumikon jälkipainallus on tyypillinen, joskin hyvin pieni näätäeläimen jälki. Hyvissä oloissa jäljessä erottuu viisi varvasanturaa. Etukäpälän jäljessä näkyy usein ranneantura, mutta takakäpälän jälkeen kantapää ei piirry. Sisin varvas ei aina näy selvässäkään jäljessä. Lumikon jälkipainallukset ovat niin pienet, että yksittäiset polkuanturat eivät jätä jälkeä pehmeään lumeen. Laji tunnistetaan jäljen koosta. Lumikon etujalan jälki on 2–3 cm pitkä. Kärpän on jonkin verran isompi, 2,5–4,5 cm pitkä. Lumikon häntä on lyhyt eikä hiirien tavoin jätä laahausjälkeä lumeen.
Lumikon ja kärpän lähes yksinomainen kulkutapa on loikka. Upottavassa lumessa ne liikkuvat parihypyin. Molemmille on hyvin tunnusomaista, että pari hypyssä vuorottelevat lyhyet ja pitkät hypyt. Lumikon loikka on yleensä 20–50 cm pitkä eli hieman lyhyempi kuin kärpän. Parijäljen toinen jälki on yleensä vinosti toisen edessä. Lumikon jälki ei juuri ole myyrien jälkeä isompi, mutta myyrien parijäljessä jälkipainallukset useimmiten ovat vierekkäin. Lumikon jälki on paljon pienempi kuin kärpän, mutta ilman vertailukohdetta vain kokovaihtelun ääripäät ovat tunnistettavissa. Jälkikuopan leveys on luotettavin tuntomerkki. Lumikon jälkikuopan leveys jää alle 4,5 cm:n. Kantavalla hangella lumikkokin tekee kolmi- tai nelijälkeä.